Terveiset jouhikkokurssilta Murikasta

Joulun välipäivinä Murikassa oli Suomen Kansanmusiikkiliiton järjestämät Oriveden kansanmusiikki- ja -tanssikurssit, joilla jouhikkoa opetti Ilkka Heinonen. Vaikka 21 oppituntiin pääsi osallistumaan etäyhteydelläkin, paikan päällä osallistujille tarjoutui mahdollisuus myös tanssinopetukseen, yhteissoittoon ja keikkailuun sekä monenlaiseen konsertin seuraamiseen, jamitteluun ja muuhun vuorovaikutukseen. Tarjolla oli jopa pelimannimerkkien suoritustilaisuus, mutta siihen ei vielä kukaan paikallaolleista jouhikonsoittajista tarttunut.

Kurssille osallistui 8 opiskelijaa, joista viisi paikan päällä ja kolme etänä. Monenkin osallistujan polku tälle kurssille kulki Käpylän musiikkiopiston jouhikkokurssien kautta. Joillekin tiennäyttäjä oli Pekko Käpin jouhikko-rock ja jonkun polku kävi muun arkaaisen musiikin kuten kanteleen kautta. 

Kurssilla soitettiin Feodor Pratsun, Pekko Lambergin ja Juho Villasen sävelmiä sekä sovellettiin jouhikolle keskiaikaisia sävelmiä kuten Piae Cantiones -sävelmää tai kansanlaulua Läksin minä kesäyönä käymään. Yhteissoittokappaleissa harjoittelimme säestyssoittoa kahden sävelen soinnuilla. Lisäksi Ilkalla oli paljon jousitekniikkaohjeita ja sormiharjoituksia, joten jokainen sai takataskuunsa paljon treenattavaa ennen ensi vuoden Murikan-kurssia tai kesän Haapaveden-kurssia, jossa Ilkka myös opettaa. 

Paljon soittaessamme tuli vastaan erilaisia käytännön huoltokysymyksiä äänipinnasta ja tallan asennosta aina hartsiin ja jousen hajoamiseen. Saimme vinkkejä siitä, miten kuminauhaa voi käyttää jousen korjaamisessa ja millaisella otteella viulun jousta voi käyttää jouhikon soittamiseen. Jouhikko ry:ltä toivottiin jouhikon huoltokurssia, esimerkiksi kielten tekokurssia, jolloin Ilkka vinkkasi, että onkisiima on materiaalina niin halpaa ja helposti selvitettävää, että siimakielien teko olisi yksi mahdollinen huoltokurssin harjoitus. 

Puhuttiin myös, missä kaikkialla jouhikkoa voi opiskella: Käpylän musiikkiopiston, Murikan ja Haapaveden lisäksi on kursseja ainakin Virossa, esimerkiksi Viljandin Hiiukandle talvipäevad helmikuun alussa ja Vormsin jouhikkoleiri elokuun alussa. Myös Mäntsälän musiikkiopistossa on opetusta ja Savonrannalla on jotain, kuinkahan Rääkkylässä? 

Pohdittiin, mistä jouhikkoa voi hankkia. Tietoa voi etsiä ainakin Facebookin Jouhikonsoittajien ja -rakentajien yhteisöstä, Jouhikko ry:n FB-ryhmästä, tori.fi -sovelluksesta sekä suoraan rakentajilta: Rauno Nieminen, Mikko Perkoila, Rait Pihlap, Mihkel Soon, Raivo Sildoja, ... Ilkan mielestä oman jouhikon tekeminen itse on siitä hyvä ratkaisu, että silloin omaa soitinta uskaltaa myös itse säätää ja korjata. Ilkka ylisti jouhikkoa myös siitä, että soitinta ei ole standardisoitu liikaa, niin että soittimesta löytyy paljon variaatiota ja eri tulkintoja.  

Kaikenkaikkiaan jouhikkomusiikista ja jouhikon soittotekniikasta ja huoltamisesta jäi hyvin avara kuva, jossa on paljon tilaa pelimannihengelle, soittokaveruudelle, moponrassausmentaliteetille, letkautuksille, uteliaisuudelle ja kokeilumielelle. Kiitos Ilkka ja kiitos Kansanmusiikkiliitto!

Kurssikuva otettiin viimeisenä päivänä.