Otteita toukokuun Jouhikkoradiosta

Jouhikkoradio soi Radio Hear -internetradiossa joka toinen kuukausi. 
Tässä yhteenvetoa tähänastisista jaksoista. 
Ne lähetettiin sunnuntai-iltana 20.3. ja 22.5.2022. 
Juhannusspesiaali Jouhikko ry:n vuosijulkaisusta lähetettiin 25.6. 
Seuraava jakso lähetetään 31.7.2022.

https://www.hear.fi/

Jälkikäteen ohjelmat tulevat kuunneltavaksi Mixcloudiin. 

https://www.mixcloud.com/Jouhikkoyhdistys/

Tässä ohjelmien soittolistat:

20.3.2022 

https://jouhikko.blogspot.com/2022/03/jouhikkoradion-soittolista-2032022.html

22.5.2022

https://www.facebook.com/groups/jouhikkoyhdistys/permalink/743764170381986/

25.6.2022

https://jouhikko.bandcamp.com/releases

Toukokuun ohjelmassa Heikki Lindgren (HL) haastatteli Rauno Niemistä (RN). Tässä otteita haastattelusta: 

RN: Kansallismuseon soitinnäyttelyn jouhikon vieressä sanotaan, että soitto on jo kuollut Suomessa, vaikka nythän Suomessa on enemmän soittajia kuin koskaan! Oikeasti soitto ei kuollut koskaan, mutta se väheni 1900-luvun alkupuolella. Jouhikko jäi pois muodista ja parikin hyvää jouhikonsoittajaa siirty viuluun. He sitten rakensivat jouhikon, kun A. O. Väisänen, joka asiaa tutki, pyysi, ja he sitten muistelivat, miten sitä soitetaan. 

Siihen aikaan ja vieläkin on tapana, että pitää julistaa viimenen jouhikonsoittaja, viimeinen mohikaani, viimeinen runonlaulaja, viimeinen sitä sun tätä. Väisänen oli sitä mieltä, että nää oli viimesiä jouhikonsoittajia Feodor Pratsu ja Juho Vaittinen ja Juho Villanen, mutta ei ne ollu viimesiä. Pekka Lamberg opetti pojalleen Väinö Arjavalle jouhikonsoittoa, ja sitten taas tämä opetti pojalleen Jouni Arjavalle jouhikonsoittoa 40-luvulla: kun Jouni halus pitää koulussa esitelmän jouhikosta, niin hän opetteli soittamaan ja sitten hän jatkokin sitä soittoa niin kauan kunnes tuli taas ensimmäisiä ihmisiä jotka halus taas opetella sitä. 

Mä tapasin hänet 1978 ja mä sain SKS:sta ääninauhan, johon hän oli soittanut isoisänsä kappaleita, ja mä aattelin että tää on varmaan elossa tää henkilö ja soitin hänelle sitten ja sovittiin tapaaminen Helsinkiin. Että ei katkennu perinne, mutta oli yhden henkilön varassa Suomessa. 

HL: Olitko sää sitten se, joka rupes rakentamaan, vai miten se siitä rupes elpymään?

RN: A. O. Väisänen kävi Karjalassa nuotintamassa 1916. Otto Andersson kävi 1902 - 03 vuodenvaihteessa Viron rannikolla tallentamassa soittajia. 

1950-luvulla Martti Pokela innostu kanteleesta ja jouhikosta. Hän laitto kuntoon kansallismuseon kanteleita ja jouhikoita. Kun Martti Pokela vuonna 1959 piti iltapäiväkonsertin, missä hän soitti museon kanteleita ja jouhikoita, Otto Andersson ja Jouni Arjava olivat kuuntelemassa. Jouni meni tapaamaan Marttia ja sano, että hänkin soittaa jouhikkoa. Martti oli opetellu nuoteista soittamaan.

[- - -]

HL: Miten sä kiinnostuit jouhikosta?

RN: Olin kuullu sitten jo Antti Puuhaara -elokuvassa Pokelan Martin soittoa, se alko kiinnostamaan, ja sitten myöskin Karelia-yhtye Suomi Pop -levyllä 1971 soitti viululla kaks jouhikkosävelmää, kun ne ei osannu soittaa jouhikkoa. Olin siis monesta paikkaa jo kuullu soittoa, ja alko kiinnostaa, että onko Suomessa mitään perinnesoittimia, niin sitten aloin etsimään tietoa niistä ja tietysti piti sitte ite rakentaa ne soittimet, kun en tienny, kuka niitä sitten ois rakentanu ja eikä mulla ollu rahaa ostaakaan niitä.

Sitte aloin soittaa, löysin tän Väisäsen kirjan Kantele- ja jouhikkosävelmiä vuodelta 1928 ja sieltä sitten nuotista, ja sitten myöskin SKS:stä löysin ne Juho Vaittisen ja Feodor Pratsun fonogrammiäänitteet, niin niitten kautta aloin sitten opiskelemaan.

HL: Ja sitten löysit vielä Jounin äänityksen SKS:stä?

RN: Joo

HL: Elikkä Jouni oli sun ensimmäinen opettaja?

RN: No joo, tavallaan, ja sitten Martti Pokela myös , mutta Martti ei soittanu perinteisellä tyylillä, vaan kun hän oli taiteilija, niin hän kehitti jouhikkoonkin sitten ihan oman soittotyylinsä. Mä olin 1979 Ilomantsin kanteleleirillä. Opetin huilunrakennusta ja olin sitten Martti Pokelalla oppilaana ja hänellä oli suunnilleen kaksi kappaletta mitkä hän osas soittaa jouhikolla, toinen oli Satavuotinen sakka ja toinen oli Napeksen tuura. Ja nythän jouhikossa on borduunaääni, se on vanha keskiaikanen perinne, että kun soitetaan, niin borduunaääni soi koko ajan, mutta Martti ei käyttäny sitä, vaan hän käytti tällasta stakkaattomaista tapaa, että se borduuna katkes.

HL: Olitko sä soitinrakentaja jo siinä vaiheessa kun sä tutustuit jouhikkoon ja rakensit ittelles?

RN: Ei, mä olin sähköasentaja.

HL: Uranvaihdos tuli sitten myöhemmin?

RN: Uranvaihdos tuli siinä 1978: otin lopputilin Mäntän paperitehtaalta ja aloin rakentaa soittimia. 

[- - -]

HL: Mikä oli ensimmäinen yhtye, jossa sä jouhikkoa soitit, vai soitiksä sitä ensin soolokeikoilla?

RN: Primitiivisen musiikin orkesteri oli ensimmäinen, perustettu vuonna 1979. Siinä oli sillon Johanna ja Hannu Saha, Armi Mäkelä ja minä. 

Mä soitin jouhikkoa ja kannelta ja puhaltimia, ja Armi Mäkelä soitti myös jouhikkoa.